Single

Perjantai-ilta. Yksin kotona. Vain Wäinö-pupunen kainalossa. Ja ajatukseni on juurikin tämä:

Lainaa vain...

Irtiottoja

Viime viikon torstaina lapsukaiset lähtivät isälleen viikoksi ja minä päätin tehdä irtioton Ouluun! Parilla kaverilla siellä majailin ja nautin kertakaikkisen aurinkoisista kesäpäivistä!

Jo torstaina ehdittiin Nallikariin aurinkoa palvomaan ja sen jälkeen vielä shoppailemaan. Löysin aivan ihanat Espritin housut, joihin minulla ei periaatteessa olisi ollut varaa, mutta... Nytkin vielä istun ne jalassa!

Perjantai meni kaupungilla aivan ihanassa auringonpaisteessa. Teimme pitkän tähtäimen suunnitelmia, että neljän vuoden kuluttua mina muutan takaisin Ouluun ;) Olisi kyllä aika ihanaa! Illalla "eksyimme" vielä Torinrantaan Keltaisen aitan terdelle... ja sieltä vielä jopa yksille Amarilloon... vanhojen muistojen kunniaksi!

Lauantaina suuntana oli jälleen Nallikari. Tällä kertaa tuli kokeiltua jotain uutta! Nimittäin purjelautailua! Hitsit, että oli hauskaa, vaikka laji on erittäin haastava! Ja kädet olivat useamman päivän kipeenä siitä purjeen kiskomisesta. Onneksi merivesi oli uskomattoman lämmintä - sinne oli kiva laudalta molskahtaa! Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille lajia! Ja Naltsussa Majakan tienoilla on aivan loistavat opet, vuokraavat lautoja ja kärsivällisesti neuvovat. Urheilun päätteeksi saunottiin vielä paikalle kyhätyssä telttasaunassa ja välillä käytiin meressä uimassa... I H A N A A !!! Yön tunteina löysimme itsemme jälleen Keltaisen aitan terassilta ja vielä myöhemmin Kaarlesta... Aamuaurinko ehti jo nousta, ennen kuin pää painui tyynylle.

Sunnuntai menikin sitten lepäillessä. Ei vanha tahdo jaksaa kahden päivän "teinisessioita" ;D Subilta herkkuevästä, päikkärit ja illan päälle pari matsia Bezzerwizzeriä, Lazy Sunday! Kaikkein parasta: ystävyyttä, iloa, naurua ja hömpötystä Sellainen on puuttunut mun elämästä pitkään!

Maanantaina pyörähdin "ulkomailla"... Haaparannan Ikeassa. Ei sieltä mitään järkevää mukaan tarttunut, mutta tulipahan käytyä. Taas. Illan päälle ajelinkin sitten kotiin.

Ja kuinka yllättävää; täällä odotti kylmä arki. Missä on aurinko??? Missä on lämpö??? Vettä vain tulee taivaan täydeltä, mutta onneksi muistot lämmittää. Ja enää kaksi yötä niin mun rakkaat palaa valostuttaan mun elämää. Heti perjantaina meille pukkaakin jo uutta reissua, mutta siitä myöhemmin.

Mikä kesä?

Kiitos Ninnu muistutuksesta... kesäloman myötä on kaikki blogitkin jääneet unholaan. En ole lukenut kenenkään kuulumisia, enkä kirjoitellut omia. Korjattakoon asiaa hieman tässä yleisurheilukisojen ohella, ennen kuin lapset kotiutuvat isä-viikonlopulta.

Heti loman alkuun kävimme siis lasten kanssa Rodoksella. Siellä oli aivan ihanaa! Aurinko paistoi, oli lämmintä, hiekkaa, uintia, hyvää ruokaa (liiankin paljon) ja rentoa olemista. Siellä ei muistanut ollenkaan miettiä maallisia murheita tahi stressata. Yhdellä murtuneella varpaalla selvittiin koko viikko, ja lapsetkin nauttivat silminnähden. Tässä vielä kuvia ja tunnelmia:

Paluu kotiin ja arkeen oli karu - täällä oli kylmää, koleaa, sateista... Ja sama on kyllä jatkunut ihan tähän päivään saakka! Viikko oltiin kotona, lapset kävi isällään, yleisurheiltiin ja pakattiin taas. Lähdettiin pohjoiseen katsomaan lapin vähälumista kesää. Jos lunta olikin vähän, niin vettä tuli sielläkin ja milloin ei tullut niin johan oli sääskiä!!! Meidän 7 päivän road tripin aikana sain auton mittariin 1718km. Ei paha ihmiseltä, joka inhoaa ajamista! Kerran kävin pyöräilemässäkin vajaan 30 kilsaa... siinä taitaa melkiinsä olla mun kesäkuun liikunnat??? No, ei ihan, mutta melkein.

Tänään mä kävin elämäni ensimmäisillä sokkotreffeillä!!! Oikeastaan ensimmäisillä treffeillä ylipäätään! Kyllä tää sinkkunaisen elämä vaan on vaikeaa :D Treffit oli ihan jees, mutta en voi kyllä sanoa ihastuneeni/rakastuneeni päätäpahkaa. Eli ei mennyt niin kuin elokuvissa... Ihan kivaonoloinen kaveri, mutta... jos ekalla tapaamisella ei kolahda, ei näy salamoita, ei ole perhosia vatsassa niin voiko tästä kehjeytyä enää muuta kuin kaveruutta?? Toki olen huomannut, että elämä ei muutenkaan mene kuin elokuvissa, mutta kai nyt jonkin asteen ihastumista pitäisi tuntea???

Näihin pohdintoihin...

ps. motivaatiohamosta ei kokeilla lähellekään... vielä!