Ihannevartalo

Lapset lähtivät iskälle yökylään ja samassa kun ovi heidän perässään sulkeutui, vaihtuivat sali ja salaatti patonkiin ja siideriin... Niin ne nopeasti suunnitelmat muuttuvat :D

Mulla ei niin tasan tarkkaan ole itsekuria!!!

Joten jouduinpa sitten mainoksen uhriksi. Ensinnäkin löysin Jutan blogista tän kuvan ihannevartaloista:

Tällä hetkellä olen varmaan jossain vitosen ja kutosen välimaastossa (rehellisyyden nimissä: paljon lähempänä kutosta!), mutta toiveeni olisi joskus olla joko kakkonen tai kasi. Niinpä hetken mielijohteesta ilmoittauduin Superdieettiin! Eli nyt saa semi-karppaus jäädä ainakin joksikin aikaa.

En kuvittelekaan pääseväni tavoitteeseeni kuudessa viikossa, mutta jos edes hyvään alkuun? Nyt nimittäin on sellainen tilanne, että motivaatiohamosta en kyllä edes yritä vetää päälleni, vaikka sen elokuun lopussa pitikin mahtua :/

Olin keväällä 2010 "mukana" Jutan GoFatGo-dieetillä ja kolmessa kuukaudessa sain melkein kymppikilon pois. Mutta enpähän saanut pidettyä poissa. Se on se pääkoppa, joka aina antaa periksi! Kotona ei koskaan ollut kannustusta, vaan enemmänkin lannistamista. Tilanne on nyt kuitenkin eri, kun kotona ei ole ketään , keltä odottaa mitään.

Ainoa jolle olen "vastuussa" olen minä itse. Ainoa, jolta voin odottaa mitään, olen minä itse.

Hachiko

Lainasin tänään (tai siis itse asiassa eilen, sillä nythän olemme jo perjantain puolella) kirjastosta Richard Geren tähdittämän elokuvan Hachiko.

Se oli just niin koskettava ja ihana kuin kaikki ovat kertoneet. Itkin paitani märäksi. Siinä tosiaanki uskollisuus saa ihan uuden merkityksen.

Joskus jos sellaisen kumppanin löytäisi niin olisi kyllä onnekas kertakaikkiaan!!!

Suosittelen lämpimästi elokuvaa <3

Single

Perjantai-ilta. Yksin kotona. Vain Wäinö-pupunen kainalossa. Ja ajatukseni on juurikin tämä:

Lainaa vain...

Irtiottoja

Viime viikon torstaina lapsukaiset lähtivät isälleen viikoksi ja minä päätin tehdä irtioton Ouluun! Parilla kaverilla siellä majailin ja nautin kertakaikkisen aurinkoisista kesäpäivistä!

Jo torstaina ehdittiin Nallikariin aurinkoa palvomaan ja sen jälkeen vielä shoppailemaan. Löysin aivan ihanat Espritin housut, joihin minulla ei periaatteessa olisi ollut varaa, mutta... Nytkin vielä istun ne jalassa!

Perjantai meni kaupungilla aivan ihanassa auringonpaisteessa. Teimme pitkän tähtäimen suunnitelmia, että neljän vuoden kuluttua mina muutan takaisin Ouluun ;) Olisi kyllä aika ihanaa! Illalla "eksyimme" vielä Torinrantaan Keltaisen aitan terdelle... ja sieltä vielä jopa yksille Amarilloon... vanhojen muistojen kunniaksi!

Lauantaina suuntana oli jälleen Nallikari. Tällä kertaa tuli kokeiltua jotain uutta! Nimittäin purjelautailua! Hitsit, että oli hauskaa, vaikka laji on erittäin haastava! Ja kädet olivat useamman päivän kipeenä siitä purjeen kiskomisesta. Onneksi merivesi oli uskomattoman lämmintä - sinne oli kiva laudalta molskahtaa! Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille lajia! Ja Naltsussa Majakan tienoilla on aivan loistavat opet, vuokraavat lautoja ja kärsivällisesti neuvovat. Urheilun päätteeksi saunottiin vielä paikalle kyhätyssä telttasaunassa ja välillä käytiin meressä uimassa... I H A N A A !!! Yön tunteina löysimme itsemme jälleen Keltaisen aitan terassilta ja vielä myöhemmin Kaarlesta... Aamuaurinko ehti jo nousta, ennen kuin pää painui tyynylle.

Sunnuntai menikin sitten lepäillessä. Ei vanha tahdo jaksaa kahden päivän "teinisessioita" ;D Subilta herkkuevästä, päikkärit ja illan päälle pari matsia Bezzerwizzeriä, Lazy Sunday! Kaikkein parasta: ystävyyttä, iloa, naurua ja hömpötystä Sellainen on puuttunut mun elämästä pitkään!

Maanantaina pyörähdin "ulkomailla"... Haaparannan Ikeassa. Ei sieltä mitään järkevää mukaan tarttunut, mutta tulipahan käytyä. Taas. Illan päälle ajelinkin sitten kotiin.

Ja kuinka yllättävää; täällä odotti kylmä arki. Missä on aurinko??? Missä on lämpö??? Vettä vain tulee taivaan täydeltä, mutta onneksi muistot lämmittää. Ja enää kaksi yötä niin mun rakkaat palaa valostuttaan mun elämää. Heti perjantaina meille pukkaakin jo uutta reissua, mutta siitä myöhemmin.

Mikä kesä?

Kiitos Ninnu muistutuksesta... kesäloman myötä on kaikki blogitkin jääneet unholaan. En ole lukenut kenenkään kuulumisia, enkä kirjoitellut omia. Korjattakoon asiaa hieman tässä yleisurheilukisojen ohella, ennen kuin lapset kotiutuvat isä-viikonlopulta.

Heti loman alkuun kävimme siis lasten kanssa Rodoksella. Siellä oli aivan ihanaa! Aurinko paistoi, oli lämmintä, hiekkaa, uintia, hyvää ruokaa (liiankin paljon) ja rentoa olemista. Siellä ei muistanut ollenkaan miettiä maallisia murheita tahi stressata. Yhdellä murtuneella varpaalla selvittiin koko viikko, ja lapsetkin nauttivat silminnähden. Tässä vielä kuvia ja tunnelmia:

Paluu kotiin ja arkeen oli karu - täällä oli kylmää, koleaa, sateista... Ja sama on kyllä jatkunut ihan tähän päivään saakka! Viikko oltiin kotona, lapset kävi isällään, yleisurheiltiin ja pakattiin taas. Lähdettiin pohjoiseen katsomaan lapin vähälumista kesää. Jos lunta olikin vähän, niin vettä tuli sielläkin ja milloin ei tullut niin johan oli sääskiä!!! Meidän 7 päivän road tripin aikana sain auton mittariin 1718km. Ei paha ihmiseltä, joka inhoaa ajamista! Kerran kävin pyöräilemässäkin vajaan 30 kilsaa... siinä taitaa melkiinsä olla mun kesäkuun liikunnat??? No, ei ihan, mutta melkein.

Tänään mä kävin elämäni ensimmäisillä sokkotreffeillä!!! Oikeastaan ensimmäisillä treffeillä ylipäätään! Kyllä tää sinkkunaisen elämä vaan on vaikeaa :D Treffit oli ihan jees, mutta en voi kyllä sanoa ihastuneeni/rakastuneeni päätäpahkaa. Eli ei mennyt niin kuin elokuvissa... Ihan kivaonoloinen kaveri, mutta... jos ekalla tapaamisella ei kolahda, ei näy salamoita, ei ole perhosia vatsassa niin voiko tästä kehjeytyä enää muuta kuin kaveruutta?? Toki olen huomannut, että elämä ei muutenkaan mene kuin elokuvissa, mutta kai nyt jonkin asteen ihastumista pitäisi tuntea???

Näihin pohdintoihin...

ps. motivaatiohamosta ei kokeilla lähellekään... vielä!

Motivaatiohamonen

Heippa jälleen!

Kesäloma on jo ihannurkan takana!!! Miten ihana tunne se onkaan, kun huomenna juhlan jälkeen kaikki stressi on kuin pois pyyhitty! Näin minä ainakin oletan. Ja sitten ei enää montaa yötä olekaan kun lennämme etelän aurinkoon...

Tänään jo valmistauduin bikinikauteen käymällä ruiskurusketuksessa! Itse en vielä eroa huomaa, mutta vie kuulemma useamman tunnin ennenkuin sävy tummenee. Aamullahan tuo nähdään!

Mutta, jotta elämä ei olisi pelkästää ruusuilla tanssimista, niin jaan julkisesti nolon olemukseni. Eilinen vaatekriisi oli nimittäin jälleen sellainen reality check ettei tosikaan! Jospa tämä julkinen nöyryytys olisi toinen ;)

Viime kesänä ostin alennusmyynneistä hamosen, joka meni päälle, mutta oli hieman tiukka.

Ajattelin, että kyllä se loppusyksystä päälle solahtaa, tai viimeistään ensi kesänä. Se ensi kesä on NYT! Ja mikä on tilanne? Järkyttävä. Katso itse.

Tämä olkoon nyt täällä muistutuksena minulle, ja motivaatiokuvana... Tän hamosen on mentävä kiinni elokuun loppuun mennessä!!! Mielellään jo aikaisemminkin. Mutta VIIMEISTÄÄN elokuun lopussa.

DEAL???

Someone there for me?

Tämä päivä lähti niiiiin hyvin käyntiin! Lapset antoi mun aamulla nukkua pitkään, kävimme kirppiksellä tekemässä löytöjä, kaupassa ja kymppikilsan pyörälenkin. Sitten neidin kanssa sisustimme eilen illalla pihalle noussutta leikkimökkiä... Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä kylmästä tuulesta huolimatta.

Elämä tuntu hymyilevän.

Sitten pojat lähtivät kavereille, neiti vetäytyi katsomaan piirrettyjä ja hiljaisuus laskeutui... Mä en tahdo olla enää niin yksinäinen, että ahdistaa!!! Välillä tuntuu, että  minä en voi edes hengittää!!! Olen ollut yksin jo 1,5v. Milloin tämä helpottaa??? Toki myönnän, että olo on jo parempi kuin viime vuonna tähän aikaan, mutta silti, miksi tämä toipuminen on niin pitkä ja vaikea prosessi? Ja kuinka toiset selviää samasta ihan tosta noin vain - simsalabim - ja löytävät rinnallee uuden?

Kyllä elämä on... 

We made it!

Uskomatonta, mutta totta!!!

Taas on perjantai!!!

Kesäloma on jo niiiiiiin lähellä :D

Mutta vielä pariksi tunniksi töihin, ja saapa nähdä nouseeko illalla neiti Näpsälle leikkimökki!

Yleisurheilukausi avattu!

Tänään piti olla mun vapaailta. Mutta niinpä mä vaan löysin itseni esikoisen kanssa urheilukentältä. Oli kesän (???) ensimmäiset yleisurheilukisat. Minä katsoin sujuvasti kun poika työnsi kuulaa ja juoksi 60m. Yksi pronssinen mitalikin saatiin kotiintuomisia. Kyllä äiti sai olla ylpeä!

Kotimatkalla kävimme torilla syömässä kevään (???) ensimmäiset jäätelöpallot! NAM! Kylläpä maistui hyvältä. Mun suosikkia rommirusinaa ei ollut, mutta kyllä se nougatkin ihan herkkua oli. Nyt ei vaan passaa ottaa tavaksi. Noita urheilukisoja nimittäin riittää joka viikolle koko kesän läpi ja jos joka kerta jätskikiskan kautta pyrähdetään, niin johan repeää :D

Kun poitsu lähti takas iskälleen, mielessä käväisi ajatus pyörälenkistä, mutta se katosi samantien kun huomasin, että tänään olen suosittu! Sain kaksi puhelua ystäviltä, joista en ole hetkeen kuullut. Kylläpä oli mukava tursita niitä näitä. Ja sitten vielä typsyn kummitäti tuli käväisemään, joten olen ollut tänään oikein sosiaalinen!

Kaiken muun kivan lisäksi 13 on tänään mun onnenluku! Nimittäin tasan 13 yötä että me lasten kanssa lennetään viikoksi näihin maisemiin:

Tuskin maltan odottaa mitä kaikkea kivaa siellä on luvassa! Toisaalta vähän myös pelottaa, että kuinka kolmen lapsen kanssa siellä pärjään, mutta onneksi mun ystis lähtee poikansa kanssa mukaan! Joten kyllä me NAUTITAAN!

Naama peruslukemilla vaan...

Tänään on taas ollut vaikea päivä. Väsy, päänsärky, v*tutus...

Vaikka tuntuu siltä, että maailma murjoo, ei anneta kenenkään huomata!

Päivän positiivinen pläjäys; mulla on pian kaksi vakituista työpaikkaa... pitäs vaan päättää kumman mä pidän :/

Kosto

Osa kostosuunnitelmaa on myös näyttää h*lvetin hyvältä! 

Eli ei muuta kuin pyörän selkään ja kaloreita kuluttamaan, jokainen menetetty gramma vie minua lähemmäs.

Niin on tämäkin yksinäinen lauantai saatu iltaan. Vieläkään ei se lottovoitto osunut omalle kohdalle, mutta ehkä jo ensi viikolla?

Aamupäivällä kävin pyöräilemässä melkein saman lenkin kuin torstaina lasten kanssa. 21km tuli matkaksi, ja aikaa meni vajaa 1h20min. Välillä oli niin kamala vastatuuli, että tuntui junnaavan vain paikallaan vaikka kuin polki. Mutta lenkki tuli tehtyä, ja kotipihalla ei enää hirveesti väsyttänytkään. Mulla ei vieläkään ollut Mp3 mukana messissä (huomiseksi se on ladattuna!), joten kaikenlaisia kummallisuuksia ehti miettimään ja haaveilemaan.

Suomen peli oli melkoinen kauhunäytelmä! Kyllä se Venäjä vaan on kova!!! Mutta ei tule olemaan pronssin nappaaminenkaan helppoa kun vastassa on Tsekit. Jännittävä pelipäivä siis tiedossa huomennakin. Harmi (?), että kaikki kisaeväät on nyt tuhottu. Ellen sitten huomenna saa itsestäni niin paljon irti, että tekisin jälleen mokkapaloja. Olisi kiva yllätys lapsillekin kun kotiutuvat, vaikka minä itse suurimman osan aina syönkin...

Vaikka nälkä ei olekaan, päätin olla "järkevä" ja syödä vähän. Tänäänhän en ole siis syönyt käytännössä mitnään, vaikka kaloreita jos laskisin, niin monen päivän kalorit kasassa taas. Eli tuli sitten mässättyä se sipsipussin loppu, karkkipussin loppu, keksipakan loppu... Eihän sitä nyt asioita voi keskeneräisiksi jättää??? Mitään kunnon ruokaa en kuitenkaan jaksanut alkaa vieläkään laittamaan, joten tällaista söin:

Kyseessä siis classic wokkivihanneksia ja koskenlaskijakermassa haudutettua pekonia. Taivaallisen hyvää! Ja vie kielen mennessään.

Nyt vähän lisää telkun töllötystä, ja toivottavasti tänään uni tulee hieman aikaisemmin.

Hyvää huomenta!

Joten onhan se ylös noustava! Harmittavaa vaan että herätys tapahtui jälleen puhelimella :/ Joku moottoriturpa-lehtimyyjä kehtasi soittaa lauantaiaamuna ennen puolta päivää... En tilannut, en :)

Ulkona näyttää ihan aurinkoiselta. Eli ohjelmassa taitaa olla pyörälenkki. Täytyy kyllä myöntää, että hieman on paikat jumissa sen eilisen juoksun jäljiltä, mutta kyllä ne siitä taas vetreytyy!!!

Mukavaa lauantaita juuri SINULLE!

Kauniita unia, oman kullan kuvia

Tasapainoilua

Koska stressi ei ainakaan minulla polta kaloreita, on minun itse tehtävä jotain asian eteen...

Hieman ennen puolta kymmentä lähdin käyttämään koiraa pissalenkillä ja huomasin, että hei, vesisade on lakannut!!! Joten koska alkuillan mässäilystä oli jo morkkis hiipimässä (juu Emmerdalea, Salattuja elämiä ja vähän Kostoa boxilta kera sipsien, karkien ja riisisuklaakeksien...), sain hullun idean lähteä juoksemaan!

No niinpä minä kävin vaihtamassa kamppeet, lenkkitossut jalkaa, ja ei kun menoksi. 4 kilometrin lenkin juoksin -ja HITTO SOIKOON - juoksin koko matkan!!! Mikä on kyllä tällä kunnolla ja nuhalla ihan uskomaton suoritus. Välillä meinasi mässyt tulla ylös, välillä oli veren maku suussa ja lopussa alkoi kirjaimellisesti näkökin jo hämärtyä, mutta nyt on HYVÄ OLO! Kun saisikin itsestään useammin tämmösen "rääkin" irti. Ja mielellään vähän aikaisemmin illasta, sillä tiedän, että nyt unentulo kestää! Mutta aamulla ei ole mihinkään kiirettä, pitkästä aikaa saa olla vaan ja öllöttää.

Harmi kun mun sykemittari ei kestäny pattereiden vaihtoa, vaan päätti siihen lopettaa toimintansa. Se oli kiva kirikaveri kun saattoi mukamasa intervalleja juosta ja sykettä tarkkailla (puhumattakaan niistä kaloreista)... Onneksi sentään puhelimessa GPS toimii, että saan matkan mitattua. Muutenhan menisi mun liikunnat ihan hukkaan :D

Välineurheilijana mää haaveilen tämmösestä: Garmin forerunner 410 hrm

Mutta haavena se pysyykin kun on niin kallis, että ilman lottovoittoa mulla ei semmoseen varaa ole... Ellen sitten jossain vaiheessa erehdy osamaksulla tilaamaan...

Nyt kumminkin on kiva käväistä pikasuihkussa ja käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan muutana jakso Greyn Anatomian ensimmäistä tuotantokautta. Loput sipsit, karkit ja keksit lupaan kiltisti kerätä pois!

Sadepäivä

Tänään on kyllä kertakaikkiaan ollut sadepäivä! Ihan lyhyitä taukoja vaan ropinassa ollut.

Päivän positiviisia ajatuksia;

1) Suomi voitti kuin voittikin eilisen matsin!!! Kyllä oli jännittävää ja välillä oli niin kamalan ihanaa katsottavaa, ettei tiennyt uskaltaako hengittääkään! Mutta niin vaan siitä selvittiin. Ja ainahan se vähän hymyilyttää kun naapurimaan sinikeltaiset Hannu Hanhet saa nokkiinsa.

Adjö Tre Kronor!!!

2) Neiti Näpsän leikkimökin elementit on nyt pihassa. Enää vaan odotellaan talkooporukkaa joka tulisi sen kasaamaan ;) Talkooporukka vaan vähän meinasi, että noinkohan kannattaisi kasata se suoraan peräkärrylle, kun voipi olla, että niiden talkoiden jälkeen mua odottaa häätö :) Otan sen riskin! Mutta päivää ei ole vielä lyöty lukkoon.

3) V I I K O N L O P P U - se herättää monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Kivaa, että minulla on vapaata, mutta jossain vaiheessa iskee varmaankin se ahdistus ja ikävä lapsia. Kivaa, että isänsä vie lapset viimein pohjoiseen pappaa tapaamaan, ikävää, että samalla käydään esittelemässä myös miniäehdokas numero 3 meidän eron jälkeen. Ehdokkaita on tämän 1,5 vuoden aikana toki ollut useampia, mutta järjestyksessään tosiaan kolmas joka viedään näytille. Mulla on ihan kohtuuhyvät muistot appiukosta.

Onkin todella ristiriitaista, että vaikka en todellakaan halua exääni takaisin, tuntuu kuitenkin pahalta ajatella, että hän olisi löytänyt elämänsä rakkauden... Kaipa se viimeistään siinä vaiheessa helpottaa kun itsekin viimein joskus jonkun löytää. Jos löytää.

Mutta, edessä on vielä pari tuntia aikaa lasten kanssa ja sitten kauppareissu... Sateinen sää, jääkiekko, yksinäisyys... kaikki ovat aivan liian hyviä (teko)syitä ostaa vähän herkkua itselle viikonlopuksi!

Helatorstai

Tämä viikko on mennyt kuin siivillä! En voi uskoa, että huomenna alkaa taas viikonloppu. Justiinsahan me kotiuduttiin lasten kanssa Vuokatista! Ensi viikonlopuksi lapset meneekin sitten isälleen, mikäli mitään kummempia ei satu... Minulla ei ole vielä suunnitelmia, taidanpa vaan levähtää kotosalla.

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamulla sateli vettä, mutta puoleksi päiväksi sää selkiintyi ja päästiin lasten kanssa osallistumaan paikalliseen pyöräilytapahtumaan. Vaikka vastatuuli oli melkoinen, pojat jaksoivat hienost polkea koko 25km matkan alle kahteen tuntiin. Se on saavutus, kummallakin on nimittäin ihana tavalliset vaihteettomat "mummopyörät".

Kotiin kun saavuttiin, tarkoitus oli vaan pikasiivota ja lähteä käymään kyläreissulla. Karmea kaatosade ja muutama ukkosenjyrähdys muutti kuitenkin suunnitelmat. Saatiin paikat raivattua ja lapset lähtivät vajaaksi pariksi tunniksi isälleen. Levähdinpä siinä sitten itse ja katsoin yhden rästiin jääneen Greyn Anatomian ja viimeisen Kadonneen jäljillä. Onneksi se (jälkimmäinen siis) ei ollut kovin koskettava tällä kertaa, eikä minun tarvinnut märistä silmiä päästäni!

Nyt sain jo imuroituakin ja talvivaatteet on viimein pakattu varastoon vietäviksi, en enää suostu niitä käyttämään tahi lapsille pukemaan! Aloitin kesäkauden töissäkin jo tiistaina, jättämällä sukat kaappiin ja laittamalla lyhyemmät housut jo jalkaan.

Hyvin alkanut karppi-viikko kaatui viimeistään eilen. Ja tälle päivälle on kisastudio viritettynä; sipsiä ja pähkinöitä Niiden avulla me kannustetaa SUOMI voittoon. Jos pieni Slovakia pystyi lähettämään Kanadan laulukuoroon niin kyllähän Leijonienkin pitää ryhdistäytyä ja kaataa yksi USA.

Parhautta...

Äitienpäivä

Tänään on jälleen vietetty äitienpäivää. Mun yhdettätoista sellaista. Mutta ensimmäistä yksin lasten kanssa. Lähestulkoon koko päivä on mennyt tippa linssissä ja itku kurkussa, joten nyt päätin että tähän asiaan on tultava muutos!

Mä olen nyt pian 1,5v synkistellyt ja ollut Itse Negatiivisuus, osaamatta nauttia ihanista lapsistani - ja kaikki vain sen takia, että mun avioliitto meni persiilleen. Sen takia, että ex-mieheni ei katsonut tarpeelliseksi kunnioittaa minua saati olla minulle uskollinen. 1,5v elämäni on ollut taistelua katkeruutta vastaan, elämistä lasten ehdoilla, sivusta seuraamista kuinka exän tyttöystävät vaihtuu...

NYT mun on aika herätä tästä synkkyydestä, aika alkaa nähdä positiivisia asioita elämässäni, aika ELÄÄ!

Toivottavasti tämä blogi auttaa minua siinä, eikä tästä tule vain yksin kanava jatkaa synkistelyä.

Ensimmäisenä positiivisena asiana; käytiin tänään kahden nuorimman kanssa pyöräilemässä n. 8 kilsan lenkki. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja kun tyttö mun kyytillä istui, sain kivan hien pintaan!