Heti loman alkuun kävimme siis lasten kanssa Rodoksella. Siellä oli aivan ihanaa! Aurinko paistoi, oli lämmintä, hiekkaa, uintia, hyvää ruokaa (liiankin paljon) ja rentoa olemista. Siellä ei muistanut ollenkaan miettiä maallisia murheita tahi stressata. Yhdellä murtuneella varpaalla selvittiin koko viikko, ja lapsetkin nauttivat silminnähden. Tässä vielä kuvia ja tunnelmia:
Paluu kotiin ja arkeen oli karu - täällä oli kylmää, koleaa, sateista... Ja sama on kyllä jatkunut ihan tähän päivään saakka! Viikko oltiin kotona, lapset kävi isällään, yleisurheiltiin ja pakattiin taas. Lähdettiin pohjoiseen katsomaan lapin vähälumista kesää. Jos lunta olikin vähän, niin vettä tuli sielläkin ja milloin ei tullut niin johan oli sääskiä!!! Meidän 7 päivän road tripin aikana sain auton mittariin 1718km. Ei paha ihmiseltä, joka inhoaa ajamista! Kerran kävin pyöräilemässäkin vajaan 30 kilsaa... siinä taitaa melkiinsä olla mun kesäkuun liikunnat??? No, ei ihan, mutta melkein.
Tänään mä kävin elämäni ensimmäisillä sokkotreffeillä!!! Oikeastaan ensimmäisillä treffeillä ylipäätään! Kyllä tää sinkkunaisen elämä vaan on vaikeaa :D Treffit oli ihan jees, mutta en voi kyllä sanoa ihastuneeni/rakastuneeni päätäpahkaa. Eli ei mennyt niin kuin elokuvissa... Ihan kivaonoloinen kaveri, mutta... jos ekalla tapaamisella ei kolahda, ei näy salamoita, ei ole perhosia vatsassa niin voiko tästä kehjeytyä enää muuta kuin kaveruutta?? Toki olen huomannut, että elämä ei muutenkaan mene kuin elokuvissa, mutta kai nyt jonkin asteen ihastumista pitäisi tuntea???
Näihin pohdintoihin...
ps. motivaatiohamosta ei kokeilla lähellekään... vielä!
Ei ne munkaan ekat treffit mennyt kuin elokuvissa, jos muistat... mutta mulla sentäs oli kipinää vähän siitäkin huolimatta, ja kuten tiedät, vieläkin kipinöi... mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja kalaan, kesää on vielä jäljellä ;-)
VastaaPoista