Äitienpäivä

Tänään on jälleen vietetty äitienpäivää. Mun yhdettätoista sellaista. Mutta ensimmäistä yksin lasten kanssa. Lähestulkoon koko päivä on mennyt tippa linssissä ja itku kurkussa, joten nyt päätin että tähän asiaan on tultava muutos!

Mä olen nyt pian 1,5v synkistellyt ja ollut Itse Negatiivisuus, osaamatta nauttia ihanista lapsistani - ja kaikki vain sen takia, että mun avioliitto meni persiilleen. Sen takia, että ex-mieheni ei katsonut tarpeelliseksi kunnioittaa minua saati olla minulle uskollinen. 1,5v elämäni on ollut taistelua katkeruutta vastaan, elämistä lasten ehdoilla, sivusta seuraamista kuinka exän tyttöystävät vaihtuu...

NYT mun on aika herätä tästä synkkyydestä, aika alkaa nähdä positiivisia asioita elämässäni, aika ELÄÄ!

Toivottavasti tämä blogi auttaa minua siinä, eikä tästä tule vain yksin kanava jatkaa synkistelyä.

Ensimmäisenä positiivisena asiana; käytiin tänään kahden nuorimman kanssa pyöräilemässä n. 8 kilsan lenkki. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja kun tyttö mun kyytillä istui, sain kivan hien pintaan!