Tämä päivä lähti niiiiin hyvin käyntiin! Lapset antoi mun aamulla nukkua pitkään, kävimme kirppiksellä tekemässä löytöjä, kaupassa ja kymppikilsan pyörälenkin. Sitten neidin kanssa sisustimme eilen illalla pihalle noussutta leikkimökkiä... Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä kylmästä tuulesta huolimatta.
Elämä tuntu hymyilevän.
Sitten pojat lähtivät kavereille, neiti vetäytyi katsomaan piirrettyjä ja hiljaisuus laskeutui... Mä en tahdo olla enää niin yksinäinen, että ahdistaa!!! Välillä tuntuu, että minä en voi edes hengittää!!! Olen ollut yksin jo 1,5v. Milloin tämä helpottaa??? Toki myönnän, että olo on jo parempi kuin viime vuonna tähän aikaan, mutta silti, miksi tämä toipuminen on niin pitkä ja vaikea prosessi? Ja kuinka toiset selviää samasta ihan tosta noin vain - simsalabim - ja löytävät rinnallee uuden?
Kyllä elämä on...
Se on niin yksilöllistä miten kukanenkin selviää erosta, toisille se on helppoa ja toisille ei, minä kuulun sinun kanssa siihen ryhmään joille se ei ole helppoa... elämä on, todellakin....
VastaaPoista